Kun Ulla ajaa nykyään kotipihaan, katse ei enää tartu haalistumaan tai paikkamaalattuun kohtaan. Se tarttuu väriin. Syvään mustikansiniseen sävyyn, valkoisiin yksityiskohtiin ja taloon, joka näyttää taas omalta.
“Joka kerta, kun mä ajan, niin kyllä mä oon vaan tosi onnellinen. Jotenkin se talo on kaunis ja mä tykkään tästä meidän sinisestä väristä ihan hirveästi. Se on tosi kaunis sävy”, Ulla sanoo.
Mustikansininen talo oli aina erottunut kadun muista taloista. Se oli yksi niistä asioista, joihin he olivat kiinnittäneet huomiota jo ennen kuin talo ostettiin. Mutta vuosien, auringon ja pienten paikkausten jälkeen sama väri alkoi näyttää väsyneeltä.
Vasta maalauksen jälkeen he ymmärsivät kunnolla, kuinka paljon talon ilme oli vaikuttanut siihen tunteeseen, jolla kotiin tullaan.
Mustikansininen ihastuminen
Talo oli mustikansininen, ainoa sen värinen koko kadunpätkällä. Se oli yksi niistä asioista, jotka olivat kiinnittäneet Karin huomion jo ennen kuin talo ostettiin. Värissä oli jotain omaa. Se erottui niistä varmoista, harmaista taloista, joita ympärillä oli riittämiin.
“Me halutaan poiketa massasta. On ihan riittävästi näitä harmaita taloja tässä ympärillä”, Kari sanoo.
Eteläsivu otti vastaan paahteen kesästä toiseen. Niin kovaa, että taloon oli pitänyt hankkia ilmastointi. Kuitenkin sama aurinko, joka teki pihasta lämpimän ja valoisan, oli vuosien aikana vienyt seinästä väriä pois.
Sitten oli niitä pieniä kohtia. Puutarhaletkun vesipisteen alla oli kohta, jossa maali oli alkanut kesiä. Se korjattiin paikkamaalaamalla. Alalistassa oli kohtia, joita oli korjattu itse. Jossain oli ollut naula, jossain paklaus, jossain pieni paikka.
“Mua harmitti ne paikat joka kerta. Joka ikinen kerta, kun tuli pihaan, huomio kiinnittyi niihin.”, Kari muistelee.
Kari oli yrittänyt ratkaista asian niin kuin moni tarkka omakotiasuja ratkaisisi. Hän osti samaa maalia ja maalasi.
Ajatus oli hyvä. Lopputulos ei.
“Kaikki pienet paikkaukset näkyy”, Ulla sanoo.
“Menisikö tämä vielä?”
Maalaus ei ollut hetken mielijohde. Se oli asia, jota oli siirretty mielessä eteenpäin.
Ulla kuvaa tunnetta tutulla tavalla.
“Sitä tietysti miettii, että menisikö tämä vielä ja menisikö tämä vielä. Yrittää välillä siirtää kampaajalle menoa, että jos tämä nyt vielä menisi vähän”, Ulla sanoo.
Talo ei ollut huonossa kunnossa. Laudat eivät olleet lahoja, eikä mitään varsinaista vahinkoa ollut tapahtunut. Se oli juuri se hankala vaihe, jossa asia ei ole katastrofi, mutta oma silmä tietää jo totuuden.
“Ei sitä edes tajunnut, että se oli kulahtanut se pinta, mitä se sitten verrattuna oli tähän uuteen”, Ulla sanoo.
Kari tiesi myös, mitä tapahtuu, jos odottaa liian pitkään. Jos maalaus tehdään ajoissa, se on vielä huoltomaalaus. Jos pinta pääsee hilseilemään kunnolla, edessä on jo kaapimista ja raskaampaa pohjatyötä.
Räntäsateessa ovikello soi
Marraskuussa satoi räntää. Ei kevyttä ensilunta, vaan poikittain tulevaa märkää räntää.
Silloin ovikello soi.
Kari suhtautuu ovelle koputtaviin myyjiin varauksella. Mutta nyt jokin pysäytti. Siellä seisoi maalauksen tarjoaja räntäsateessa.
“Mä sanoin rouvalle, että nämä mä otan. Nyt on kyllä asenne niin kohdillaan, että nyt mä haluan keskustella”, Kari muistelee.
Päätöstä ei tehty vielä siinä hetkessä. Mutta halu kuunnella syntyi.
Yrityksen taustatkin selvitettiin. Kari on ihminen, joka ei osta tuosta vain. Hän selvittää, mitä yrityksestä tiedetään. Yksi tuttu oli käyttänyt samaa yritystä katon pinnoitukseen, ja se toi varmuutta.
Kun työ alkoi, se tapahtui kerralla
Kun projekti lopulta alkoi, se eteni nopeasti ja selkeästi.
“Se oli aikamoinen rykäisy, mutta sitten kun se homma hoidettiin, niin sitten se oli hoidettu”, Ulla sanoo.
Kari ja Ulla maalasivat itse talon alaosan noin kolmeen metriin asti. Se riitti muistuttamaan, ettei ulkomaalaus ole pelkkää pensselin heiluttamista.
“Mä tykkään maalaamisesta, mutta ne pensseleiden pesut ja kaikki se muu sotku – niistä en pidä”, Kari sanoo.
Varsinkin talon korkeus teki työstä sellaisen, ettei kaikkea olisi voinut tehdä itse. Telineille ja nostureille piti löytää paikat. Yläkolmiot ja räystäänaluset eivät olleet paikkoja, joihin mennään vain kokeilemaan.
Kun Kari ja Ulla näkivät, miten työ tehtiin, ero omaan tekemiseen tuli selväksi. Rajaaminen, korkealla työskentely ja työn siisteys jäivät mieleen.
“Kun me nähtiin, miten se maalattiin, me todettiin, että meistä ei ikinä olisi ollut siihen”, Ulla sanoo.
Ullaan teki vaikutuksen erityisesti se, miten siistinä työmaa pysyi.
“Minuun teki oikeasti vaikutuksen työn siisteys. En tänäkään päivänä tajua, miten on mahdollista heilua niiden ämpärien ja jatkovarsien kanssa niin, ettei tule roiskeita”, Ulla sanoo.
Kari seurasi erityisesti rajaamista.
“Kaveri roikkuu valjailla, sillä on jatkovarsi ja sitten se vetää rajausta räystäsaluslautaan ilman maalarinteippiä. Siinä näki amatöörin ja ammattilaisen eron”, Kari sanoo.
Myös viestintä jäi hyväksi kokemukseksi. Aikataulu piti, asiat etenivät sovitusti ja jos jokin mietitytti, vastauksen sai nopeasti. Kari arvosti sitä, että asiakas tiesi koko ajan, missä mennään.
“Se oli aivan loistavaa. Siitä annan kyllä täyden kympin”, Kari sanoo.
Remontissa lopputulos ratkaisee paljon. Mutta niin ratkaisee myös se, millainen olo asiakkaalle jää matkan aikana. Tässä molemmat osuivat kohdalleen.
Kun pinta muuttui, koko talo muuttui
Valmis talo ei näyttänyt vain maalatulta. Se näytti nuoremmalta.
Kari vertaa sitä autoon, joka on vahattu talven jälkeen. Sama auto, mutta yhtäkkiä aivan eri näköinen. Ikään kuin vuodet olisivat lähteneet pinnasta pois. Talon kohdalla tunne oli sama.
“Koko julkisivu muuttui”, Kari sanoo.
Sinisen ja valkoisen kontrasti tuli takaisin. Valkoiset räystäsaluslaudat ja ikkunan yksityiskohdat erottuivat taas. Iltaisin valaistus sai talon näyttämään erilaiselta kuin ennen. Se oli kirkastunut.
Kari ei siedä ruostetta autoissa. Ei voikukkia pihassa. Ei asioita, jotka repsottavat ja jäävät hoitamatta.
Kun maalaus oli valmis, yksi arjen pieni ärsytys katosi. Se sama kohta, joka oli ennen osunut silmään joka kerta, ei enää määrännyt tunnetta pihaan tullessa.
“Kyllä se tuottaa joka päivä mielihyvää”
Ennen katse löysi haalistuman tai paikan.
Nyt se löytää värin. Syvän sinisen, josta Kari ja Ulla pitävät. Valkoiset yksityiskohdat. Julkisivun, joka näyttää taas ryhdikkäältä. Talon, joka on heidän näköisensä.
“Se on vaan niin kaunis. Kyllä se tuottaa joka päivä mielihyvää”, Ulla sanoo.
Ja ehkä juuri siksi maalaus tuntuu niin paljon isommalta kuin maalaus. Se ei muuta elämää yhdessä yössä. Mutta se muuttaa sen, miltä arki tuntuu, kun palaa kotiin.
Pieni paino on poissa. Yksi keskeneräinen asia on hoidettu.
Kotipihaan voi ajaa niin, ettei ensimmäinen ajatus ole enää: tuolle pitäisi tehdä jotain.
Kari miettii asiaa myös järjen kautta. Ulkomaalaus maksaa, eikä sitä kukaan tee aivan kevyin perustein. Mutta kun lopputulosta katsoo, hänelle tunne on selvä.
“Kokonaisuus oli todella hyvä. Oli sen arvoista. Totta kai se nyt jotain maksaa, mutta se, mitä tuli tähän ulkonäköön… ihan varmasti tulisi se pienellä kertoimella takaisin”, Kari sanoo.
Terveiset sinulle, lukija
Jos tuntuu, että oma koti ansaitsisi saman tunteen, suunnittelukäynnin voit varata helposti tästä.
Uudistamme taloja sekä seinien että tiilikattojen osalta.
Katsotaan yhdessä, mitä kodille kannattaisi tehdä.
