Annukan talo on vaaleanpunainen. Ei ihan sattumalta — se on yksi kolmesta punaisen sävystä, jotka alueen rakennustapaohje aikanaan salli. Talo on ollut perheen koti vuodesta 2007, ja 2008 jälkeen sitä ei ole kertaakaan kokonaan maalattu uudelleen. Silti se ei näyttänyt rähjäiseltä. Se näytti siltä, mitä 18 vuotta yhden perheen elämää jättää jälkeensä.
Söderkullassa talo on iso. Toiselle sivulle paistaa aurinko lähes koko päivän, toiselle ei juuri lainkaan. Siinä välissä on ollut rippijuhlia, ylioppilasjuhlia ja vuosia, jolloin joku muu asia on aina ehtinyt maalausurakan edelle.
“Se on kuitenkin aika arvokas sijoitus”
Talo tuli aikanaan pohjamaalattuna ja pintamaalattuna, ja Annukka perheineen maalasivat sen vielä kertaalleen päälle heti alussa. Sen jälkeen ulkoseiniin ei ole tehty kaiken kattavaa huoltoa. Annukka on itse maalannut vuosien varrella ikkunanpieliä, terasseja, kaiteita ja pylväitä, aina sitä mukaa kun jokin on alkanut näyttää siltä, että nyt pitäisi.
“Se on kuitenkin aika arvokas sijoitus, niin siihen piti säästää rahaa ihan pari-kolme vuotta”, Annukka sanoo.
Kiireellisempääkin ehti tulla väliin. Yhtenä vuonna etusijalle nousivat vuotavat kattoikkunat. Sellaisessa talossa, joka alkaa olla 20 vuotta vanha, on Annukan sanoin aina joku juttu, joka pitää laittaa tärkeysjärjestykseen.
“Sä vaan priorisoit sitä, että mikä nyt on tärkeysjärjestyksessä ekana”, hän sanoo.
Ei hilseillyt pahasti — mutta takaraivossa se jyskytti
Kun naapurustossa moni muu maalasi tai maalautti taloaan — alueella on ehkä puolet naapureista ehtinyt jo — Annukka huomasi pohtivansa asiaa useamman kerran vuodessa.
“Kyllähän se tavallaan sillä tavalla takaraivossa jyskytti”, hän kuvailee.
Talo ei ollut huonossa kunnossa. Vain muutamasta kohdasta maali oli hilseillyt, mikä Annukan arvion mukaan johtui juuri siitä, että pohjatyö oli aikanaan tehty niin hyvin.
Tietyt hetket saivat asian näkymään erityisen selvästi. Aina kun taloon oli tulossa juhlia — rippijuhlat, ylioppilasjuhlat — Annukka huomasi itse paikkaavansa ja kaunistelevansa pahimpia kohtia etukäteen.
“Me ollaan sillä lailla laastaroitu itse, että me ollaan kaunisteltu niitä”, hän sanoo.
Yhtenä kesänä he vuokrasivat jopa nosturin, jotta pääsivät siistimään korkeimmilla sijaitsevia kohtia. Nosturin korissa oli ahdasta, sillä mukana oli Annukan lisäksi myös lapset ja mies.
Annukka arvelee, että vaaleanpunainen väri antoi tilanteelle armoa. Tumma sävy olisi näyttänyt haalistumisen paljon julmemmin.
“Ehkä tämä väri antaa sellaista armollisuutta. Ehkä tämä olisi tummanpunainen ja aurinko haalistaisi tätä koko ajan — luulen, että se ei silmään pistänyt niin, että se olisi ollut haalistunut”, hän pohtii.
Naapurin suositus ja liput kadun varrella
Annukka oli nähnyt LummeCon liikkuvan alueella jo aiemmin. Pari vuotta ennen omaa urakkaa yhtiö oli maalannut yhden talon samalla kujalla, ja pihalla liehuivat keltaiset liput.
“Kiinnitin silloin teidän väritykseen ja nimeen huomiota”, hän muistelee.
Kun naapuritalo lopulta valmistui, Annukka kysyi suoraan, miltä kokemus oli tuntunut.
“Ne kehtasi kehua maasta taivaaseen. Se oli kyllä ehdottomasti se, mistä tartuin teidän firman nimeen”, hän sanoo.
Hän kilpailutti silti — pyysi tarjoukset kahdelta muultakin yritykseltä. Yksi asia ratkaisi lopulta paljon. Kilpaileva firma oli väittänyt, että talon päätyä ei voi maalata ilman nosturia, mikä olisi nostanut hintaa merkittävästi. LummeCon Artturi vakuutti, ettei nosturia tarvita.
“Se hinta ratkaisi. Naapuri suositteli, hinta oli hyvä, ja sitten ylipäätänsä se Artturin käynti täällä — se ensikohtaaminen”, Annukka sanoo.
Siitä käynnistä jäi jotain, mitä hän ei osaa aivan tarkasti selittää.
“Semmoinen lämminhenkisyys ja aito kohtaaminen. Aito kiinnostus siitä, minkälainen perhe meillä on.”
“Tuli tehtyä — täällä pärjätään toivottavasti seuraavat kymmenen vuotta. On kiva fiilis, kun tulee pihaan.”
Kun urakka valmistui, Annukan mieleen jäi ennen kaikkea helpotus.
“Nyt se tuli tehtyä, ja täällä pärjätään toivottavasti seuraavat kymmenen vuotta ainakin”, hän sanoo.
Selvimmin ero näkyy niissä kohdissa, jotka olivat ennen pahiten hilseilleet tai likaantuneet.
“Kyllähän nuo — varsinkin ne vaaleimmat kohdat, mitkä oli hilseillyt, niin kuin likaset — niistä sen näkee. On kiva fiilis, kun tulee pihaan”, Annukka sanoo.
Kaikki ei ole vielä valmista. Terassit, pylväät, kaiteet ja osa ikkunanpielistä odottavat yhä omaa vuoroaan — töitä, jotka Annukka aikoo tehdä itse. Hän ehti jo sanoa tyttärelleen, että kun nekin joskus valmistuvat, pensseliin ei kosketa seuraavaan viiteen vuoteen.
Terveiset sinulle, lukija
Jos oma talo ei näytä huonolta, mutta jokin pieni asia on alkanut pistää silmään, ei sitä tarvitse ratkaista yksin.
Arviokäynnillä voidaan katsoa rauhassa, kannattaako maalaus tehdä nyt vai myöhemmin.
Katsotaan yhdessä, mitä kodille kannattaisi tehdä.
