”Se oli se pieni hilseilevä kohta. Pakko jotain alkaa tekemään.”

Joka kerta kun Jari käveli sen kulman ohi, hän näki sen. Sen yhden kohdan. Talvella sulamisvedet valuivat sitä pitkin, kesällä aurinko paahtoi suoraan seinään — ja juuri siinä maali oli alkanut hilseillä. Ei se mistään muualta näkynyt niin selvästi kuin siitä yhdestä kulmasta, jonka ohi kuljettiin joka ikinen päivä.

Talo on 2000-luvun alusta, keltainen, valkoisilla listoilla. Jari oli maalannut sen kertaalleen omin käsin jo aiemmin, ja myöhemmin hän oli tehnyt maalarin tuntitöitä myös muualla. Siksi hän tiesi paremmin kuin moni muu, kuinka paljon aikaa ja voimia yhden ison talon maalaaminen vaatii.

”Tuosta kun joka päivä menet ohi, niin näet, että se taas hilseilee”

Talo ei ollut huonossa kunnossa. Kauempaa katsottuna se näytti ihan hyvältä. Mutta juuri se kulma, jonka ohi kuljettiin kotiin tullessa, oli alkanut näyttää siltä, mihin ei enää halunnut katsoa.

”Se on se etukulma huonona, muut paremman näköisiä, mutta tuosta kulmasta kun joka päivä menet ohi ja näet että tuossa se taas hilseilee”, Jari kertoo.

Hän tiesi tarkalleen, mistä oli kyse, sillä hän oli maalannut talon kertaalleen itse. Ja juuri siksi hän tiesi myös, ettei tätä kertaa lähtisi enää yksin siihen urakkaan.

”Tiesin varmaan, että en ala nyt itse maalaamaan. Tämä on niin älyttömän iso talo maalattavaksi”, hän sanoo.

Kun on kerran seissyt tikkailla koko talon ympäri, tietää tarkalleen, montako viikonloppua siihen menee — ja mitä muuta sillä ajalla jäisi tekemättä.

”Se tekee vaikutuksen”

Kilpailijoita riitti. Talolla kävi vuosien varrella useampikin maalausfirma tarjoamassa palveluitaan, ja Jari sanoo suoraan, ettei sellaisiin lähdetä mukaan pelkän myyntipuheen perusteella.

Ratkaisevaa ei lopulta ollut hinta — se oli suunnilleen samaa luokkaa kuin kilpailijoillakin. Ratkaisevaa oli se, mitä tapahtui pöydän ääressä.

”Oli tosi mielenkiintoinen keskustelu, ja naurettiin. Se oli suuri ratkaisu”, Jari muistelee.

Hän tarkoittaa sillä, että keskustelu tuntui aidolta — ei pelkältä esitykseltä.

”Hyvin harvalla firmalla on kyllä näyttää sellainen presentaatio siitä, mitä urakka sisältää ja mitä ei. Se tekee vaikutuksen”, hän sanoo — ja lisää heti perään, ettei se yksin riitä. ”Sitten on eri asia, jos sellaisella hienolla presentaatiolla myydään itsensä sisään, eikä se sitten toteudukaan. Mutta näissä ei ollut ristiriitaa.”

”Yhden pykälän tummennettiin, ja se vaikutti tosi paljon”

Terhi ei ollut ulkotöiden ja huollon kanssa yhtä paljon tekemisissä kuin Jari, eikä siksi kiinnittänyt talon kuntoon samalla tavalla huomiota arjessa.

”En itse tee näitä huoltotöitä, niin ei se ollut minulle niin akuutti. Luulen, että Jari oli niistä enemmän tietoinen”, hän sanoo.

Silti kun seinät oli maalattu, muutos ei jäänyt vain Jarin huomaamaksi.

”Vaikka periaatteessa väri pysyi samana, niin ihan pikkuisen tummennettiin. Yhden pykälän. Mutta se vaikutti tosi paljon — mä oon tosi tyytyväinen”, Terhi sanoo.

”Ehdottomasti ryhdikkäämpi ilme. Koko talon olemus tuli ryhdikkäämmäksi — arvokkaammaksi”, Terhi kuvailee.

”Ei kyllä voi paremmin tehdä”

Kesä, jolloin talo maalattiin, ei ollut helpoin mahdollinen. Sadepäiviä tuli enemmän kuin toivoi, ja ne katkoivat työtä useaan otteeseen. Urakka venyi pidemmäksi kuin oli arvioitu.

Se ei kuitenkaan näkynyt tekijöiden asenteessa.

”Se työmotivaatio oli ihan mielettömän hyvä. Huolimatta sadepäivistä se ei paistanut siinä motivaatiossa millään tavalla — ne on aina yhtä reippaita ja hyväntuulisia”, Terhi sanoo.

Vuosia aiemmin, kun taloa maalattiin edellisen kerran, Jari oli itse ottanut ikkunanvuorilaudat ja nurkkalaudat irti seinästä ennen kuin maalarit — silloin isä ja poika — pääsivät töihin. Se helpotti maalaamista: kun laudat olivat irrallaan, reunat tulivat suoriksi kuin veitsellä leikattuina.

Tällä kertaa Jari kysyi, pitäisikö laudat ottaa irti samalla tavalla. Vastaus oli, ettei tarvitse. Hän epäili hieman, tulisiko reunasta yhtä terävä ilman irrotusta.

Se ei ollut tarpeen. Maalarit rajasivat uudet reunat paikoillaan olevien lautojen ympäri, korkealla telineillä, ilman teippiä — ja tulos oli yhtä siisti kuin ennen.

”Kyllä nyt kun katsoo, niin ei kyllä voi paremmin tehdä. Oli niin terävää ja siistiä, vaikka se on ilman irrotusta tehty. Ilman teippiä”, Jari sanoo.

Hän tietää, mistä puhuu, sillä hän kokeili itse. Loppukesästä hän maalasi pihan leikkimökin — samat rajaukset, sama periaate.

”Mä en ymmärrä, miten ne tytöt sai sen niin siistiksi. Yritin hitaasti, kokeilin eri tekniikoita, enkä päässyt lähellekään samaa tasoa. Vielä enemmän nousi arvostus sitä työn jälkeä kohtaan”, hän myöntää.

”Me ei edes muilta kysytty”

Seuraavana vuonna vuorossa oli tiilikatto. Sammalta, väärän väriset päätypellit, pesuja joka toinen kesä. Katto näkyy sisältä joka päivä — keittiön ikkunasta suoraan autotallin katolle.

Tällä kertaa Jari ja Terhi eivät enää kilpailuttaneet ketään.

”Me ei edes muilta kysytty. Meillä oli jäänyt niin hyvä fiilis, että päätettiin luottaa teihin — että homma hoituu niin kuin kuuluukin, eikä hinta todennäköisesti ole mikään kiskurihinta”, Jari sanoo.

Katon teko vei neljä päivää. Sammal poistettiin, tiilet pinnoitettiin aineella, joka hidastaa uuden kasvuston syntyä, ja parikymmentä vuotta väärän väriset päätypellit ja jiiripellit maalattiin viimein samaan tiilenpunaiseen sävyyn kuin katto itse.

”Se on pistänyt silmään koko sen ajan, että ne on erinäköiset. Nyt ne on samanväriset — ja se on aika iso asia”, Jari sanoo.

Talo, jota on hoidettu vaihe kerrallaan

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Jari ja Terhi hoitavat taloa. Vuosia sitten kellarikerros ja alakerran kylpyhuone uusittiin kokonaan. Nyt vuorossa oli ulkokuori — ensin seinät, sitten katto.

He kaatoivat myös muutaman havupuun, jotka olivat aiemmin sotkeneet kattoa jatkuvasti.

”Nyt ollaan taas tyytyväisiä. Talo on taas puhdas ja kunnossa”, Jari sanoo.

”Nyt on joku vuosi, ettei tarvitse miettiä”

Konkreettisin muutos ei ole se, miltä talo näyttää kadulta. Se on se, mitä ei enää tarvitse tehdä joka kevät.

”Nyt on ainakin joku vuosi, että saadaan olla huoletta. Ei tarvitse aina keväällä lähteä sitä katonpesua suunnittelemaan”, Jari sanoo.

Ikkunat ovat vielä listalla — 33 kappaletta, puiset karmit, jotka pitäisi jossain vaiheessa huoltomaalata ulkopuolelta.

”Nehän on muuten tosiaan ne ikkunat vielä. Se on semmoinen murheen kryyni”, Jari myöntää.

Se on hyvä muistutus siitä, ettei kotia hoideta kertarysäyksellä. Se hoidetaan osa kerrallaan, sitä mukaa kun aika ja into riittävät. Ensin seinät. Sitten katto. Ehkä seuraavaksi ikkunat.

Sillä välin talo seisoo pihatiellä keltaisena, listat valkoisina, katto tiilenpunaisena joka kulmastaan — ja se kulma, jonka ohi kuljettiin joka päivä miettien, että jotain pitäisi tehdä, ei enää pysäytä ketään.

Terveiset sinulle, lukija

Jos oma koti näyttää vielä ihan hyvältä muualta, mutta sieltä löytyy se yksi kulma tai kohta, jonka ohi kävelet joka päivä ja ajattelet aina samaa, sitä ei tarvitse ratkaista yksin eikä kiireellä.

Maksuttomalla arviokäynnillä katsotaan rauhassa, kannattaako tilanne korjata nyt vai vasta myöhemmin — ja usein selviää samalla, kannattaisiko koko kokonaisuus, seinät ja katto, hoitaa saman tien.

Katsotaan yhdessä, mitä kodille kannattaisi tehdä.