Helena Räikkönen ei ollut varma, olisiko taloa vielä järkeä maalata. Maali ei hilseillyt pahasti. Mikään ei näyttänyt varsinaisesti repsottavan. Talo oli hyvässä kunnossa.
“Vähän fundeerasin sitä, että tarvitseeko tätä tehdä vielä, kun maali oli kuitenkin aika hyvässä kunnossa eikä hilseillyt”, Helena sanoo.
Se on tuttu hetki monelle omakotiasujalle. Kun talo ei ole huonossa kunnossa, päätös ei tunnu kiireelliseltä. Väri on ehkä vähän haalistunut. Mutta kokonaisuus näyttää vielä ihan kelvolliselta. Silloin maalausta on helppo siirtää. Helena mietti samaa.
“Pohdin, että onko tämä nyt vähän liian aikaisin tämä maalausurakka. Meneekö rahat hukkaan?”
Jälkikäteen kysymys tuntui Helenasta melkein oudolta. Koska kun talo oli maalattu, ero oli paljon suurempi kuin mitä odotettiin.
“Se oli ihan uskomaton sitten loppuviimein. Kukaan ei meinannut uskoa, että se on sama talo oikeasti.”
“Lopputulos oli melkein kuin toinen talo”
Helena oli asunut talossa pitkään. Maalaamisesta oli kulunut noin 17 vuotta.
Talo ei ollut päässyt huonoon kuntoon, mutta väri oli vuosien aikana menettänyt voimaansa. Erityisesti auringon puolella sävy oli haalistunut. Alkuperäinen auringonkeltainen ei enää ollut aivan sama kuin ennen.
Kun omaa kotia katsoo vuodesta toiseen, muutos tapahtuu niin hitaasti, ettei sitä näe kerralla. Väri väsyy vähän kerrallaan. Pinta muuttuu hiljalleen. Silmä tottuu. Vasta uusi maalipinta näytti, kuinka paljon vanha oli ehtinyt haalistua.
“Vaikka lähtötilanne ei ollut paha, lopputulos oli melkein kuin toinen talo. Se oli paljon syvempi ja kirkkaampi, ja koko rakennus pääsi ihan eri tavalla oikeuksiinsa.”
Helena tiivistää muutoksen tavalla, jonka moni huoltomaalauksen tehnyt tunnistaa vasta jälkikäteen.
“Sama väri se oli, mutta se oli ihan erivärinen kuitenkin. Kyllä se on vähän niin kuin tulisi siihen alkuperäiseen kotiin, joka se 17 vuotta sitten oli.”
Maalaus toi takaisin jotakin, mikä oli vuosien aikana hiljalleen himmentynyt.
“Talon ulkoilme on kuitenkin se ensimmäinen käyntikortti itselle ja muille. Onhan se mahtavaa, että se on just sellainen, että hei, sydämellisesti tervetuloa -fiilis.”
Oikea hetki ei aina näytä kiireeltä
Helenan talossa maalaus tehtiin vaiheessa, jossa mitään suurta vahinkoa ei ollut vielä tapahtunut.
Kun LummeColta tultiin käymään, lähtötilanne sanottiin ääneen rehellisesti: talo näytti vielä hyväkuntoiselta. Samalla todettiin, että juuri siksi maalaus voisi olla järkevää tehdä nyt.
“Sanottiin ihan rehellisesti, että aika hyvässä kunnossa näyttää vielä olevan, mutta ehkä voisi olla hyvä tässä vaiheessa tehdä, että silloin se ei ole niin kallis vielä.”
Alla Helenan ottama kuva ennen maalausurakkaa.
Jälkeenpäin Helena ajattelee, että arvio osui oikeaan.
“Hän oli siis todella oikeassa kyllä.”
Tässä on huoltomaalauksen hankala puoli. Jos talo on jo pahasti hilseillyt, päätös on selvä. Silloin ei tarvitse arvailla, pitäisikö tehdä jotain. Pinta kertoo sen itse. Mutta kun talo on vielä hyvässä kunnossa, asia tuntuu helpommalta lykätä.
Ei ikuisuusprojektia talkooporukalla
Helena mietti myös sitä vaihtoehtoa, jonka moni omakotiasuja tunnistaa. Voisiko talon maalata itse?
Käytännössä se olisi tarkoittanut talkooporukkaa, aikataulujen sovittelua, välineitä, säätä, suojaamista, kesken jääviä päiviä ja pitkää projektia, joka olisi vienyt voimia muulta arjelta.
“Jos itse olisi lähtenyt sutimaan jollain talkooporukoilla, niin se olisi ollut ikuisuusprojekti.”
Nyt työ tapahtui lyhyessä ajassa. Se oli Helenalle iso asia. Talo muuttui kerralla, eikä omasta kesästä tullut maalausurakkaa.
“Kaikki meni loistavasti tosi lyhyessä ajassa. Tämä metamorfoosi tapahtui sitten.”
Kun sivellin ei ollut omassa kädessä, aikaa jäi sille, mikä Helenalle on tärkeää: pihan laittamiselle, kasveille, ympäristön kehittämiselle ja kodista nauttimiselle.
“Nyt on aikaa siihen enemmän, kun ei tarvitse heilua sivellin kädessä.”
Lämminhenkinen urakka
Itse projektista Helenalle jäi lämmin kokemus.
Alussa sää viivästytti tekemistä. Oli sateista, eikä kaikkea voitu aloittaa heti. Mutta kun työ pääsi kunnolla käyntiin, se eteni sovitusti.
“Kun se polkaistiin käyntiin, niin se meni sovitussa aikataulussa.”
Maalarit pitivät paikat siistinä. Tarvikkeet jäivät järjestykseen odottamaan seuraavaa päivää. Työmaa ei tuntunut hallitsemattomalta, vaikka oma koti oli hetken aikaa urakan keskellä. Mutta Helenalle jäi mieleen myös tunnelma.
“Meillä oli mukavaa. Me aina kahviteltiin välillä muutamia kertoja maalareiden kanssa, ja siitä tuli vähän sellainen, että se ei ollut vaan työsuhde, vaan ihminen ihmiselle. Se oli semmoinen lämminhenkinen fiilis koko projektista.”
Myös pienistä asioista pystyttiin sopimaan matkan varrella. Jos jokin yksityiskohta huomattiin vasta työn edetessä, siitä voitiin keskustella. Helenalle tuli tunne, että häntä kuunnellaan.
“Se on kiva, että asiakkaalle tulee sellainen olo, että hei, minua kuunnellaan ja voidaan pikkaisen joustaa. Se on tärkeää.”
Helena sanoo olevansa tarkka asiakas. Hänellä on pitkä tausta myynnistä ja mediasta, eikä hän kehu palvelua kevyesti.
“Olen todella kriittinen kuluttaja. En kehu, jos ei ole aihetta. Teillä on hirveän hyvä, energinen ja iloinen porukka. Teillä on hyvä fiilis siellä ja hersyvää energiaa.”
Terveiset sinulle, lukija
Jos oma koti näyttää vielä ihan hyvältä, mutta mielessä käy ajatus, että väri on ehkä haalistunut tai talo ei enää tunnu aivan niin ryhdikkäältä kuin ennen, suunnittelukäynti auttaa hahmottamaan, onko maalaus ajankohtainen nyt vai myöhemmin.
Joskus oikea hetki ei ole vasta silloin, kun pinta on jo huonossa kunnossa.
Joskus oikea hetki on juuri siinä vaiheessa, kun miettii: tarvitseeko tätä tehdä vielä?
Katsotaan yhdessä, mitä kodille kannattaisi tehdä.
Varaa suunnittelukäynti tästä
